lauantai, 25. elokuu 2012

UUDENKARHEA BLOGI

Sain vihdoin tehtyä uuden blogin! Tuonne --> http://poksutus.blogspot.fi/ Linkit saa päivittää sitten kun jaksaa. Nimesin blogin Poksun mukaan, koska Poksu on paras.

perjantai, 22. kesäkuu 2012

Avaimet = kenkä

Olen taas kuljettanut kameraa mukana, ja tässä valikoituja otoksia juhannuksen iloksi.

Lintutorniretkellä. Lintuhavainnot vain jäivät vähäisiksi.



Kissa pääsi ulkoilemaan valjaissa, mutta eihän se pönttö tajunnut kuin syödä ruohoa kuin mikäkin lehemä.

Muutaman päivän ajan täällä oli hetkellisesti erittäin kuuma, ja hikihän siinä tuli. Se ei silti estänyt Hukkaa juoksentelemasta.

Mummun luona vesitankkauksella.





Asema. Juna seisoo ja pyörätelineet täynnä, mutta elämää ei näy.

Räkättirastaan poikanen. Oi tuota ylväyttä.

Kotona olen opettanut Hukkaa hakemaan avaimia, ja tämä on sen käsitys avaimista: http://youtu.be/Q_AXkOef5WE

keskiviikko, 20. kesäkuu 2012

Poksu 8 v

Poksujen Poksu täytti 19.6. kahdeksan vee!

Poksu oli nuorena ihan kamala. Se karkasi aina. Jos sille avasi oven, se juoksi siitä ulos ja lähti juoksemaan pitkin naapurustoa, haukkui kaikelle ja palasi sitten, kun ei viitsinyt enää jatkaa. Se oli totaalisen out of control! Toisin kuin pentu-hukka, se oli täydellisen pelkäämätön. Paitsi että se pelkäsi miehiä. Meillä oli juuri yläkerta rakennusvaiheessa, ja pentupoksun pahimpia vihollisia olivat rakennusmiehet. Sittemmin sen tiedetään veljeilleen mm. erään kristillisdemokraatin kanssa, mutta se on toinen tarina.


Pentuna

Kolmevuotiaana Poksusta tuli isosisko, kun pelokas pikku-hukka muutti sen riesaksi. Siitä lähtien ne ovat olleet kuin pylly ja toinen pylly. Ainakin joskus.



Poksun kilpailu-ura alkoi viisivuotiaana Sodankylässä, kun se yritti haukata tuomaria sormesta. Luoksepäästävyydessä se räksytti koko ajan HAUHAUHAUHAUHAU. Mutta tuomari tiesi, että Poksu vain tervehtii tuolla tavalla, ja voitokas ykköstulosten virta alkoi.

Poksulla on ollut elämänsä aikana monia ystäviä, mm. poikaystäviä ja shelttiystäviä. Mutta ystävät ovat Poksulle hippaleikkejä ja pyllyyn puremista varten. Puruluita se ei jaa, eikä mielellään ihmisiäkään.

Nyt pelkäämättömyyttä on jatkunut jo kahdeksan vuotta, eikä loppua näy. Toivottavasti Poksutar pysyy suopeana jatkossakin. Onnea P!

perjantai, 15. kesäkuu 2012

Hukka-kalusteet kodin takaa

Huomasin juuri, että joku on päätynyt blogiini hakusanoilla "Heinix allergialääke koira allergiaan". Valitteluni tälle kävijälle, blogistani ei välttämättä ollut apua. Muita hakusanoja, joilla tänne on tultu:

  • kalahattu
  • hukka-kalusteet kodin takaa
  • auspai aksel
  • just siks heinix
  • tappajapihvi
  • haapamäki kummitustalo
  • kun isäm maallisuus ei riitä
  • krapulaan voi kuolla
  • treeni blogi
  • huumekoira haistaa toisen koiran
  • koira ei halua ulos ja välttelee
  • korviaan luimisteleva koira
  • rasittava koira lenkkeily
  • grillauksen sm
  • kinosti sinänsä
  • aksel auspai (näyttäisi siltä, että joku epäonninen päätyy kerta toisensa jälkeen minun blogiini yrittäessään päästä Akselin blogiin)
  • marsun synttärit
  • läski joulupukki
  • saako sheltti syödä saksanpähkinää

Kyllä elämä on ihmeellistä.

maanantai, 11. kesäkuu 2012

Juhani Aho ja muita hirvityksiä

Perjantaina kävimme matkaan kohti aurinkoista Savon maata. Ensimmäinen etappi saavutettiin itapäivällä, kun pysähdyimme Iisalmeen (minulla on siellä sukua). Poksulle Iisalmen-pysäkki oli kuitenkin järkytys. Olin kävelyttämässä sitä puistossa, kun satuimme ohittamaan Juhani Ahoa esittävän patsaan. Poksu vilkaisi patsasta, hätkähti ja rupesi puhkumaan patsaalle irokeesi ja häntä pystyssä. Valtava kivinen mies, joka on nostettu jalustalle! Paniikki tarttui Hukkaan, joka ei yhtään paikantanut mille sen pitäisi haukkua, mutta varmuuden vuoksi sekin alkoi kiskoa remmissä sinne tänne ja puksahdella epäluuloisesti. Yritin viedä Poksua lähemmäs, jotta se huomaisi Juhanin olevan kiveä ja siten eloton, mutta Poksu oli jo paniikissa. Se kiskoi itsensä irti kaulapannasta ja alkoi kiertää patsasta rähjäten. Yritin käskeä sitä luokseni, mutta nauroin niin, ettei siitä tullut mitään... Lopulta Poksu pelkurimaisesti poistui paikalta ja juoksi tien toisella puolella olevan äitin luokse turvaan. Onneksi ei mennyt autoja, se olisi jäänyt alle.

Paluumatkalla kävimme ikuistamassa koirat patsaan juurella. Tällä kertaa Poksu ei reagoinut monumenttiin mitenkään.

 
(Juhani ei taida olla eläinten suosiossa, huomatkaa linnunkakkaa päässä ^)

Lauantaina koitti kisapäivä. Kävin ilmoittamassa joukkueemme ja menin takaisin hotelliaamiaiselle, se kun sisältyi hintaan. Meidän paikkamme oli vasta häntäpäässä, eli pääsimme paikallaoloihin 12 maissa ja yksilöliikkeitä tekemään paljon myöhemmin. Yksilökehien välillä ei ollut paljoa odottelua, vähän aikaa ehdittiin istuskella katsomassa edellisiä suorituksia. Aikataulun takia ehdin hyvin mm. olla Noomin lihapulla-avustajana, tungin sen suuhun lihapullaa kun se tuli kehästä. Lihapullia oli niin paljon, etteivät ne kaikki mahtuneet suuhun. Hyvä että sai palkintonsa! Noomi sijoittuikin hienosti voittajaluokan neljänneksi. Ja ehdin myös ottaa yhteiskuvan Hukasta ja Norrista, tässä ystävykset kuukausien takaa:

 

Kehä ykkösessä oli paikallaolot. Hukka haukahti juoksuntarkastuksen jälkeen. Ei irokeesi pystyssä vaan sellainen kimeä IU. Olisi pitänyt käskeä se hiljaiseksi jo silloin, mutta annoin olla.

Paikkaistuminen 10
Paikkamakuu 10

Tässä välissä lenkittelin Hukkaa ja kyttäilin omaa vuoroa. Kakkoskehässä oli zeta, hyppynouto ja tunnari.

Zeta 9 Ensimmäinen asento oli maahan. Hukkaa kiertäessäni alkoi tulla kuulutuksia. Ehkä siksi tai muuten vain Hukka äännähti maasta seuraamaan lähtiessä. Loppuliikkeen teki hienosti.
Hyppynouto 7 Haki hyvin mutta tuli ihan törkeän vinoon eteen... 


Poissa silmistä, poissa mielestä - "Jos en ajattele tunnarikapuloita, niitä ei ole olemassa"

Tunnari 7 Kapuloita viedessä Hukka varoi katsomasta sinnepäin. Käskystä lähti hortoilemaan jonnekin zetan kulmamerkkiä kohden, mutta yllätyksekseni päätyi pulikoille ja toi oman laukalla. Tässä vaiheessa olisi ollut vielä mahdollisuudet ihan hyvään numeroon, mutta sivulletulossa Hukalle kävi ns. tahallinen vahinko:

Minä: viereen
Hukka: *lähtee kiertämään sivulle mutta suusta kuuluu HAU* *matelee takavasemmalle häntä koipien välissä* ihminen älä tapa minua, se oli vahinko :(
Minä: SIVULLE >:(
Hukka: *tulee korvat pystyssä sivulle*

Tunnariepisodin johdosta olin seuraavassa kehässä suhteellisen kyrpiintynyt Hukan käytökseen, joten päätin ruveta komentamaan sitä kunnolla.



Ohjattu 8 Oikea. Merkille ihan kivasti ja oikea pulikka löytyi. Palautuksessa Hukka oli ensin viemässä kapulaa liikkurin luokse, mutta havahtui puolimatkassa ja tuli minun luokseni. En keksi tästä muuta vikaa kuin tuon pikku koukkauksen palautuksessa. Vissiin se oli sitten hidas.



Kaukot 8 Kaikki asennot ensimmäisellä käskyllä! Jes! Pientä tekniikkavirhettä.
Luoksetulo 6½ Luoksetulo tehtiin niin, että kehän ulkopuolelle jättämäni reppu jäi koiran taakse. Hukka siis taisi luulla sitä takapalkaksi ja rupesi hidastelemaan ensimmäisellä pätkällä. Oli jo pysähtymässä, kun annoin seisomiskäskyn. Toisaalta se taisi tehdä kaukotkin hyvin vain takapalkan toivossa, joten plusmiinusnolla taisi jäädä tuon repun hyödyksi/haitaksi.

Kehästä ulos tullessa olisin antanut Hukalle namia, mutta se sanoi HAUH. Karjaisin HILJAA, ja se mateli nöyränä perässäni seuraavan kehän viereen odottamaan.

Ruutu 8 Hukka toimi hyvin, ekalla käskyllä merkille, suoraan ruutuun ja maahan. Tämän parempaa suoritusta meistä ei treeneissäkään irtoa.
Seuraaminen 8½ Tosi hyvä. :) Hukka seurasi kerta kaikkiaan hienosti. Tämän kehän jälkeen oli mukavaa antaa sille palkaksi koko rasiallinen ruokaa. Se oli työskennellyt hyvin ja juuri niin kuin opetettu.

Koitin laskea kännykällä, saimmeko ykkösen vai emme, ja kolmella laskutoimituksella sain joka kerta eri tuloksen... Lopputulos paljastui kännykällä nettiin mennessä: 258,5 pistettä eli ykköstulos! Ykkösiä tekivät muutkin koirat runsaasti, joten sijoitus oli 30/104. Finaaliin ei siis tälläkään kertaa ollut asiaa, vaikka tietysti ykkönen tiukassa tuomaroinnissa lämmitti mieltä. Lappalaiskoirajoukkueen alempien luokkien koirat saivat kolmostulokset, ja joukkuekisassa sijoituksemme oli 46/68.

EVL:n tuloksia voi katsella täältä. Varsin bc/kelpie/belgi-voittoista oli osallistujakunta tänäkin vuonna. Mukana oli muitakin rotuja, kuten parsonrusselinterrieriä ja berninpaimenkoiraa ja pari ihan törkeen söpöä shelttiä, mutta kärkisijat menivät taas enimmäkseen bordercollieille. Vaikka muuten sijoituksemme ei huimaava olekaan, niin panin merkille, että Hukka oli ensimmäinen ei-ykkösryhmäläinen. Pienestä se on ilot revittävä meillä häviäjillä. ;D

Alunperin oli tarkoituksena jäädä katsomaan sunnuntain finaalia, mutta kävinkin vain hakemassa kilpailukirjat ja ehdin ohi kulkiessa nähdä yhden luoksetulon. En tajua noista finaalin arvosteluperusteista hölkäsen pöläystä, koira tekee ihan superin luoksetulon ja sille annetaan joku kasi tai kasi puoli... Ensi vuoden SM-kisat jäänevät meiltä väliin, mutta minut tuntien parin vuoden päästä löydämme itsemme taas SM-kehästä pyllyilemästä. Kun ei me näköjään ikinä tulla pääsemään finaaliin, mutta minä se en vain luovuta. Miehet antavat aina periksi, MINÄ EN ANNA KOSKAAN PERIKSI!