Rakastan tätä blogia kun oon kirjoittanut tän täyteen järkeviä juttuja ja laittanut hienoja kuvia jne. Alla olevassa kuvassa pitää saada Poksu, kettu ja lammas joen yli. Paattiin mahtuu vain yksi eläin soutajan lisäksi, eikä mikään eläin osaa soutaa. Kettua ja lammasta ei saa jättää keskenään, koska toinen syö toisen, myöskään Poksua ja lammasta ei saa jättää keskenään. Lisäksi Poksua ei saa jättää keskenään, koska se syö oman jalkansa. Poksun voi ehkä jättää ketun kanssa. En itsekään tiedä ratkaisua, mutta mitä likaa tuossa sohvassa oikein on?

Torstai: Hukka teki ohjattua ja seuraamista. Seuraamisessa jäi kerran jälkeen, muuten hyvin. Iloinen. Haukkui leikkiessä.

Perjantai: Hukka teki tunnaria gourmetillallistaan (nappulaa + wanha lasagnettenjämä + piimää) vastaan. Mulla on uusi liikkuri, laitoin Anttonin viemään vieraat palikat ja hyvin meni, paremmin kuin yhellä toisella... Hukka oli pulassa, pyöri ja tuuppi vähän kaikkia palikoita. Toi kuitenkin lopulta oman, tosin tiputti kerran matkan varrelle. Mitähän tälle pitäisi tehdä? Koira ei vain tunnu saavan lisää varmuutta, vaikka se on saanut paljon onnistuneita toistoja tunnarista. Epävarmuus ei näyttäisi riippuvan paikasta tai häiriöistä. Ainoa selvä muuttuja on, että pitkä tauko tunnarin tekemisessä saa koiran huomattavan epävarmaksi, mutta tiheämmälläkään treenaamisella se ei ole itsevarma. Täytyy kyllä huomauttaa, että yhteen väliin koira oli varsin iloinen tässäkin liikkeessä ja palautti kapulan silloin tällöin jopa laukaten, mutta sittemmin vätystelystä on tullut enemmän sääntö kuin poikkeus. Mikä on, Hukka?

Nyt vasta tajusin, että aurinkoa näkyi pitkästä aikaa viime viikon treeneissä. Kohta alkaa näkyä vielä enemmän. Sitten otan taas valokuvia. Tässä pitkästä aikaa perusnaamakuvat. Samaan aikaan bortsu ja belgi leikkivät, mutta Hukkahan ei tietenkään voinut mennä mukaan, koska se ei ihan vaan periaatteesta leiki ällöttävien pentujen kanssa.

Hukka treenasi tänään ala-asteen pihalla. Nyt se oli taas iloinen ja nopea, kun olimme kahdestaan. Lapsille piti nostella irokeesia ja yksi HAUH tapahtui seuraamisen aikana, mutta tästä en laittanut Hukkaa jäähylle, sillä juuri sitä se olisi halunnut, ja minähän en sille sitä iloa suo enää haukahduksen jälkeen.
Noutokapulan kanssa treenattiin esteen yli hyppäämistä mennen tullen, vaikka noutokapula ei olisi juuri suorassa linjassa esteen kanssa. Tuottaa vielä neljävuotiaalle valiokoiralle ongelmia. Hukka haluaisi mielellään kiertää esteen ainakin mennessä. Tätä pitää treenata vielä toisenkin kerran. Viimeisen hypyn jälkeen annoin hypätä vauhdista patukkaan kiinni, kelpasi, ja pötköä kannettiin suussa vielä puolisen kilometriä pyörätiellä.

Poksu on ripotellut muhkeita karvatuppoja ympäri taloa ja alkaa muistuttaa karvanlähtöistä piisamia.

P.s. Elämää reunalla: Hukka katsoi eilen K-12-leffaa.

Jos Hukka onkin joskus ollut pentu, ei se sitä myönnä edes itselleen.


"Siis... oxettavaa." Maailmanhistorian huonoimman leikkitädin titteli menee lapinporokoira Hukalle.

Eilen yritettiin treenata liikkurin kanssa ja muita koiria ympärillä, mutta eipä siitäkään paljon mitään tullut. Hukkaa ahdisti vähän liikaa. Ravaili häntä alhaalla, murisi bordercolliepennulle ja sitten belgipennulle. Kiva Hukka-täti leikittää.

Käydään nyt nuo kokeet mitkä on jo maksettu. Ei koira siitä kovin paljon kärsi. Vähän niin kuin turkin harjaaminen: Hukan mielestä oksettavaa touhua, mutta ei aiheuta pysyvää vahinkoa.

// kuvia on täällä.

Historian siipien havinaa: Hukka 5 kk on saanut uuden talvitakin, muttei vaikuta järin innostuneelta asiasta.

Hukka treenasi tänään. Ajattelin treenata sitä ennen koetta kaksi kertaa viikossa. Sehän osaa kaikki liikkeet jo, mutta tavalla tai toisella haluaisi luistaa niiden kunnollisesta toteuttamisesta. Treenaan myös useampaa liikettä kerralla, saa nähä onko tällä joku vaikutuksensa koetyöskentelyyn (tuskin).
Tänään tehtiin jäähallin edustalla aika pienessä mutta riittävässä tilassa ruutua, luoksetuloa, seuraamista ja kaukoja. Metallikapulankin otin mukaan, mutta se oli niin kylmä ja nihkeä, että pelkäsin Hukan saavan siitä trauman, joten metallinheittelyt jäivät sikseen. Kaukokäskyjen tekniikka näytti yllättävän hyvältä, kun tein lyhyemmältä matkalta kuin yleensä.
Seuraamista tein pakkolinjalla. Siis yritän takoa koiran päähän, että sen on pakko seurata. En selkeästikään osaa motivoida Hukkaa monen minuutin palkattomaan seuraamiseen, etenkään jos ympärillä on häiriötä, joten tehdään sitten pahalla. Tänään Hukka vätysti aika matkalaukkuna ja taaempana kuin normaalisti eli kokeessa olisi varmaan lähtenyt pisteitä jätättämisestä. Roikkui kuitenkin mukana koko matkan kaikissa vauhdeissa ja teki jotenkuten kaikki askelsiirtymätkin. Palkaksi kehut ja koiranmakkaraa kädestä.

+ ei yhtään äännähdystä! Loppuleikeissä oli irokeesi pystyssä, mutta BUF:ia ei tullut.

Treenin jälkeen katselin netistä vietikkäiden bordercollieiden treenivideoita, kyllä Hukka vähän samalta näyttää. Patukkaan hyökätessään siis. Suojelukoiraksi siitä ei olisi, puruote on surkea.

Hukka on niiiin vätys seuraamisessa. Se on oppinut, että tuossa liikkeessä on tylsäää ja siksi luulee, että on ihan ok jättäytyä matkasta ja jäädä toljottamaan ohjaajaa, jos ei huvita enää. Tai sitten, kun erittäin pakotettuna suostuukin seuraamaan, inistä ja voihkia dramaattisesti. Hukka hyvä, ei käy. Tästä väännetään vielä. Minä en luovuta, ennen kuin seuraaminen on kelvollista. Koira saa luovuttaa.
Esim. tässä se vielä osasi seurata. Itse en vain osannut kävellä. Tuostakin on jo niin kauan. Hämmentää.

Muuten hyvä päivä.

Nyt on lähetelty koeilmoittautumisia niin mahottomasti että on pakko ryhtyä treenaamaan! Tai no teknisesti ottaen vain yksi ilmoittautuminen on lähetetty, mutta kaksi muuta odottavat kirjekuoressa. Ehdin jo treenata molempia koiria tiistaina ja olipa mukavaa. Kumpikin oli ihan tulessa. Hukallekaan tauko ei ollut tehnyt pahaa. Niin uskomatonta kuin tämä onkin, Hukasta alkaa pikkuhiljaa tulla normaali koira. Se suhtautui treeneihin ihan positiivisen nakkiatavoittelevasti, vaikka olikin viimeksi nähnyt ruudun monta viikkoa sitten. Lopuksi se yritti ahtaa kolmea objektia (yksi noutokapula ja kaksi patukkaa) suuhunsa yhtä aikaa, kaksi mahtui. Voi kun on mukavaa, kun koiraakin kiinnostaa yhtä paljon kuin minua.

Eilen tehtiin kotipihalla tunnaria avustajan kanssa. Avustajan, joka kaipaa lisäkoulutusta. Ensin hän asetteli tunnarikapulat ihan miten sattuu "ympyrään", mutta annoin olla, koska ei tuo koiraa haitanne. Sitten oli aika viedä oma palikka, ja vaikka epäilinkin hänen kykyään suoriutua tehtävästä, en odottanut ihan tätä.

Minä: "käännä ympäri" *osoittaa muovirasian kantta*
Avustaja: "okei :(" *kääntyy selin*
Minä: "......siis ei kun SE KANSI."
Avustaja: "AIJJAA MÄ LUULIN ETTÄ MINÄ XDDDD hahahlol röhröh äksdee x''DDD" *hervotonta repeilyä koko loppuliikkeen ajan*

Hukka löysi oman kapulan ja heti kun se oli nostanut sen suuhunsa, sanoin jes ja heitin sille sen palkan itseni taakse. Yritän paineistaa sitä tässä liikkeessä mahdollisimman vähän, koska nimenomaan tuo takaisintulo on sille hankala. Katson siis vain sen verran, että se ottaa oman palikan, ja sitten se saa irrottaa ja juosta palkalle.
Poksukin sai tehdä tunnarin. Laitoin oman kapulan päälle pienen makkarapalan avuksi. Hyvin meni ja paljon nopeammin kuin Hukka. Kai se on vain temperamenttiero noissa koirissa, Hukka laahustaa luonnostaan hitaasti.

1.1.2012

Vuosi on nyt vaihtunut perin rauhallisissa merkeissä (sikäli kun se on mahdollista) joten
nyt teen vuosikatsauksen. Viime vuodeksi jaksoin näemmä tehdä itselleni jotain tavoitteitakin koirarintamalla: 

Hukan kanssa:

• koetyöskentelyn parantaminen
• --> toko-kokeita ja niistä ykkösiä
• BH

Toisaalta onnistui ja toisaalta ei. Haukkuminen saatiin kuriin, oikeastaan Hukka ei koko vuonna tainnut haukahtaa kisoissa kuin kerran (SM-kisoissa joku puksahdus). Vinkui kylläkin, tuo on todella paha tapa, josta on hankala päästä eroon. Eniten se vinkuu seuraamisessa. Kävimme neljässä kokeessa, tuloksena yksi EVL2 ja kolme EVL1. Tokokokeita ja niistä ykkösiä toteutui kyllä, mutta muutoin tulostaso on laskenut kuin lehmän häntä... Ennen Hukka sai ykkösiä ihan helposti ja jaksoi tehdä, nyt tuntuu, että pitää oikein pinnistellä, että se jaksaa tehdä mitään ja sittenkin ykkönen tulee just just rimaa hipoen. Okei, tuo viimeinen surkuykkönen johtui tunnarin nollasta, ja siinäkin liikkeessä Hukka oikeasti toi oman, joten ehkä se ei niiiin huono ollut. Mutta paperilla pisteiden valossa näyttää huonolta. 
BH-kokeessa kävimme ja titteli tuli. Muita tapahtumia matkan varrelta olivat tokon SM-kisat Klaukkalassa, Lapin piirinmestaruus ja CACIOB. Kyllähän tuossa jotain kerettiin tehdä.

Poksun kanssa:

• TK1
• avoimen luokan koe. Tai oikeastaan mitä sitä olemaan turhan vaatimaton, ykkönen on saatava.

Poksu sai viimeisen ALO1 maaliskuussa Pellosta. Avoimessa käytiin kaksi kertaa, ensin Rovaniemellä ja sieltä saatiin ykkönen, toisen kerran Pellossa ja sieltä tuli kakkonen liikkeestä seisomisen nollauduttua JÄLLEEN KERRAN. Tästä lähtien en enää ikinä yritä tehdä tuota liikettä kokeessa ilman vartaloapua. Khhh.

Tänä vuonna jatkamme Hukan kanssa kisailua sen verran mitä jatkamme, luultavasti pari koetta keväällä ja kesällä SM-kisoihin. Yritän kovasti pitää sen motivaatiota yllä ja kasvattaa suoritusvarmuutta eli samat asiat kuin viime vuonna. Saa nähdä, miten onnistuu, suuria tavoitteita Hukan varalle ei kuitenkaan enää ole. En usko, että saan siitä paljon tuota parempaa, tuollaiseksi se jäi ja siihen olen ihan tyytyväinen.
Poksun kanssa käymme sen verran kokeita, että toivottavasti saan sille TK2-tittelin. Voittajaan emme ole menossa...

Päätavoite on kuitenkin saada Hukka jotenkin olemaan kerrostalossa ihmisiksi ja haukkumatta. Edessä olisi toivottavasti muutto omaan asuntoon, ja haluaisin ottaa Hukan matkaan ja kanssani asumaan. En osaa olla ilman koiraa ja tuolla tavalla voisin jatkaa tokoiluakin sen kanssa. Ongelmaksi tullee kuitenkin Hukan haukkuminen. Se on viime aikoina oppinut Poksulta haukkumisen. Ensin se vain puksahteli Poksun mukana, sitten se meni mukaan haukkumaan ja nykyään se aloittaa oksettavan huutamisen ja ärjymisen itse, kun ovikello soi tai jotain ääntä edes kuuluu oven ulkopuolelta. Jyväskylässä se oli vähän aikaa yksin kerrostaloasunnossa, ja kuulin jo kaukaa hirveän haukkumisen. Ei tuollaista koiraa voi pitää missään talossa, jossa asuu muitakin ihmisiä. Saan heti häädön. Jos Hukka ei opi olemaan hiljaa, niin en vain VOI ottaa sitä mihinkään mukaan. Luultavasti se olisi aivan tyytyväinen (ellei jopa tyytyväisempikin) täällä porukoiden ja Poksun kanssa, mutta olen itsekäs ja haluan sen itselleni. Ääh.

Kumpaakaan koiraa en ole ehtinyt treenata tai oikeastaan edes nähnyt muutamaa tuntia enempää tällä viikolla, eläimet kun olivat porukoiden kanssa Savon maaseutulomalla samaan aikaan kun itse huitelin läntisemmässä Suomessa. Äsken koitti iloinen jälleennäkeminen, en tiedä oliko Hukka vai minä iloisempi. :D Poksu onkin enemmän äitin koira, se ei liene kokenut hirveää stressiä erossaolostamme. Hukalle tein nyt tunnarin iltaruokaa vastaan, suht ripeää toimintaa oli.

Vuosikatsauksen ja mahdolliset tavoitteet (jos keksin niitä) kirjoitan ensi vuoden puolella, kunhan kerkeän. Mutta postaamisen arvoista oli nyt tämä: löysin arkistojen kätköistä vuonna 2009 luomani tokokoneen TO-KO NG 100%! Koira eläimenä kun on aivan turhan epävarma suorittaja ja kouluttaminenkin on vaivalloista, joten mikset maksimoisi voiton todennäköisyyttä täydellisellä kilpakumppanilla? TOKO-KONE on ohjelmoitu ja suunniteltu siten, että se saa jokaisesta liikkeestä kympin ilman ensimmäistäkään treenikertaa. Tähänhän monet kasvattajat jo pyrkivätkin, muttei kukaan ole päässyt tälle tasolle; näin suoritusvarmaan, näin vietikkääseen, nopeaan ja motivoituneeseen - ja kauniiseen...

KLIKKAA ITSESI TÄSTÄ TÄYDELLISEN KISAKONEEN KUVAAN

Selityksiä:

- Maahan-käskyn kuullessaan kone vetää jalat rungon sisään, joten maahanmeno on erityisen nopea
- Istu-käskystä vain takajalat vetäytyvät sisään (kaukoissa etujalat paikallaan -tekniikka)
- Noutokapulan TO-KO NG 100% tuo tarttumajalallaan (molemmat etujalat) (ei erikseen kielletty säännöissä)
- Nuolet osoittavat katseen suunnan
- Kultamitalin voi ripustaa joko kaulaan tai häntään (kaikki mitalit on kuitenkin poistettava ennen seuraavaa käyttökertaa)

Malli alkaa kieltämättä olla jo melko vanhentunut, joten rupeankin heti kehittelemään SUPER-TOKO-VOITTAJA 2012:a, kaupoissa tammikuussa. Näihin kuviin ja tunnelmiin, hyvää uutta vuotta.

Tänään saapui joulukuusi. Poksu auttoi koristelussa. Hukalla meni neulanen nenään, joten se ei suostunut enää poseeraamaan kuusen vieressä. Harmi.

Jouluisaa jatkoa kaikille ja suuri kiitos upeita joulukortteja lähettäneille.

Päivällä, näemmä hetkeksi sammuttavat keskipäivällä nuo lamput ja sitten takas päälle.


Illemmalla

Enimmäkseen semmosia.